Eiffel torni (La Tour Eiffel) on eittämättä Pariisin ja koko Ranskan legendaarinen symboli. Se on myös valittu maailman suosituimmaksi nähtävyydeksi, vaikka teräsrakennelma saikin heti valmistuttuaan osakseen paljon negatiivista kritiikkiä etenkin Pariisin sivistyneistön taholta. Siellä on vieraillut jo yli 200 miljoonaa turistia.
Tornin alkuvaihe ei ollut lainkaan ruusuinen. Eiffel torni rakennettiin Pariisin vuoden 1889 maailmannäyttelyä varten, johon se tehtiin sisäänkäynnin portiksi. Sitä vaadittiin välittömästi purettavaksi, koska kaupunkilaisten mielestä se ei sopinut kaupungin ilmeeseen ollenkaan vaan rumisti muuten niin romanttista tunnelmaa. Sopimus tornista oli kuitenkin allekirjoitettu 20 vuodeksi, jonka jälkeen se tosiaan oli tarkoitus purkaa. Vielä kymmenen vuoden kuluttua pidettyä kuuluisaa vuoden 1900 maailmannäyttelyä varten tornin hisseihin tehtiin parannuksia ja silloin yleisö pääsi toiselle tasanteelle asti ihailemaan Pariisia ilmasta käsin.
Eiffel-torni siis palveli kahata maailmannäyttelyä ja vältti täpärästi purkamisen, sillä sitä keksittiin käyttää radiomastona ensimmäisiin radiolähetyksiin. Radioalan kokeiluja pidettiin sotilaallisesti tärkeinä, ja torni sai lopulta olla rauhassa. Poikkeuksena olivat sen myymiset, sillä kahdesti eräs huijari onnistui kauppaamaan tornin romuraudaksi hyväuskoisille ostajille.
Eiffel-torni sijaitsee aivan Pariisin keskustassa, Seinen etelärannalla. Tornilla on korkeutta 324 metriä mitattuna maasta maston huippuun. Peräti 40 vuoden ajan se ehti nauttia maailman korkeimman rakennuksen tittelistä.
Eiffel-tornilla on nykyään kolme tasoa, joista jokainen tarjoaa omanlaisensa kokemuksen vierailijoille. Ensimmäisellä tasolla on lasilattia, jolta voi katsella suoraan alas tornin alle. Lisäksi tasolla on näyttelyitä, jotka kertovat tornin historiasta ja rakennusprosessista. Toisella tasolla on erinomaiset näkymät Pariisin kuuluisille maamerkeille, kuten Sacré-Cœurille ja Notre-Damelle. Tällä tasolla on myös useita ravintoloita, joissa voi nauttia ranskalaisen keittiön herkuista ja ihailla samalla upeita maisemia.
Kolmas taso, eli tornin huippu, on saavutettavissa vain hissillä ja tarjoaa henkeäsalpaavat näkymät yli koko kaupungin. Täältä käsin voi nähdä Pariisin laajalle levittyvän kaupunkikuvan, joka on erityisen vaikuttava auringonlaskun aikaan. Huipulla on myös Gustav Eiffelin henkilökohtainen toimisto, joka on säilytetty alkuperäisessä asussaan. Tämä tekee vierailusta vielä erityisemmän, sillä kävijät voivat tuntea astuvansa ajassa taaksepäin ja kuvitella, millaista oli olla Pariisin ytimessä yli sata vuotta sitten.
Eiffel-torni on myös tunnettu upeista valaistuksistaan, jotka syttyvät joka ilta ja luovat romanttisen tunnelman kaupungin ylle. Tornin valoshow, jossa tuhannet valot välkkyvät, on erityinen nähtävyys itsessään ja vetää paikallisia sekä turisteja puoleensa. Tämä ikoninen valaistus on osa tornin viehätystä ja tekee siitä vieläkin erityisemmän osan Pariisin yöelämää. Tornin merkitys Pariisille ja koko maailmalle on valtava, ja se jatkaa inspiroimista ja ihastuttamista sukupolvesta toiseen.
Nykyään Eiffel-torni on Pariisin ja maailman tunnetuin nähtävyys ja siellä käy vuosittain lähes 7 miljoonaa turistia. Torni on avoinna turisteille kesäisin aamu yhdeksästä puoleenyöhön. Muina aikoina aukioloaika on hiukan lyhyempi. Aikuisten lippu maksaa tällä hetkellä noin 14 euroa. lapsille ja nuorille on saatavilla hieman edullisempi lippu.
Ai kamalaa, en tiennytkään, että Eiffel oli määrä purkaa melkein heti rakentamisensa jälkeen! Ajatelkaas nyt Pariisia ilman Eiffel-tornia, sehän olisi yhtä alaston kuin Lontoo ilman Big Beniä tai New York ilman Vapaudenpatsasta. Ja torni sitä paitsi on kaikessa yksinkertaisuudessaan mielestäni uskomattoman kaunis, yksi maailman kauneimmista rakennelmista, vaikken tavallisesti olekaan metallihökötysten ystävä.
Herttinen, yhdyn yllä olevaan kommenttiin! Pariisin maine taitaisi olla ihan toista luokkaa ilman iki-ihanaa Eiffel-tornia. Luin tuon lauseen tornin myymisestä romuraudaksi ja tarkistin asian, totta se on. Muutenkin Eiffelin luomus aiheuttu suurta närää etenkin pariisilaisen taiteilijapiirin keskuudessa, jopa Guy de Maupassant inhosi hökötystä epäesteettisenä ja lounasti sen ravintolassa päivittäin, koska vain sieltä ei Eiffel-tornia näkynyt ruokahalua pilaamaan. Onneksi Pariisin kaupunginhallitus ei suostunut tornia purkamaan, vaikka niin olikin aluksi päätetty.
Eiffel
Surullista katsella pimeää Eiffel-tornia, jota on tottunut ihailemaan kauniisti valaistuna. Se kertoo tietysti omaa kieltään Pariisia ja koko Eurooppaa nyt kohtaavasta terrorismista ja silmittömästä vihasta, joka saattaa milloin tahansa kohdistua mihin tahansa muuhun länsimaiseen kohteeseen. Ranska on kuitenkin demokratian moderni edustaja, joka ei takuulla aio alistua minkäänlaiseen kiristykseen ja pelotteluun, joten Eiffel-tronikin varmasti pian taas valaisee koko kaupungin ilmettä tuoden valoa meidät nyt valtaansa yrittävän pimeyden keskelle.